Unessaan Aino juoksi Ahorannan niityllä hiukset vapaana nauttien Lapin auringon harvinaisesta valosta ja lämmöstä. Nauru helmeili hänen kasvoillaan hänen kääntyessään katsomaan Petteriä, joka näytti yhtälailla onnelliselta tummansinise silmineen. Ainon vasemmassa nimettömässä komeili suuri ja erittäin kalliin näköinen hopeinen timanttisormus. Petter ojensi vasemman kätensä Ainolle, johon Aino tarttui. Myös Petterillä oli sormus. Sitten niityn keskelle avautui yhtäkkiä musta aukko, joka alkoi imeä Petteriä kohti itseään. Ainon hymy ja onnellisuus vaihtui epätoivoiseen kauhuun, kun hän takertui kaksin käsin kiinni Petteriin ja koetti vetää tämän ulos mustasta aukosta ennen kuin olisi liian myöhäistä. Aino huusi tuskissaan tajutessaan, etteivät hänen voimansa riittäisi vetää sulhastaan turvaan. Petter kuiskasi rakastavansa Ainoa aina, ennen kuin päästi irti Ainon käsistä kadoten pimeyteen.
Aino heräsi hätkähtäen. Auringon heikko valo tunkeutui tummanpunaisten verhojen välistä huoneeseen. Aino räpytteli silmiään hetken tajuamatta, missä oli. Aino oli hämmentynyt unestaan ja sen todentuntuisuudesta, vaikka unen yksityiskohdat alkoivatkin jo hälventyä hänen muististaan. Aino hieroi silmiään. Hän muisti hämärästi onnellisuuden, sen jälkeen tulleen pakokauhun tunteen. Hän oli tainnut olla... Petterin kanssa kihloissa? Viereiseltä sängyltä alkoi kuulua ääniä - joku toinenkin oli heräämässä. Aino näki miehen vartalon ääriviivat sängyllä. Vaalea sekainen hiuspehko koristi päätä. Sitten Aino muisti olevansa Ahorannassa. Hän ponnisti nopeasti ylös tuolista ja suoristi hameensa, esiliinansa ja hoitajan lakkinsa sekä ryhtinsä juuri ennen kuin ovi aukesi. Ovella oli hovimestari, jonka silmänalusia koristivat mustat renkaat. Hän ei selvästikään ollut juurikaan kyennyt huoleltaan nukkumaan. Ainon teki mieli hieroa kivistävää niskaansa ja selkäänsä. Kova, puinen tuoli ei todellakaan ollut paras vaihtoehto nukkumiselle. "Ette kai te nukkuneet täällä, neiti?" Hovimestarin ääni muuttui kovaksi. Hän seisoi edelleen oviaukossa käsi ovenkahvalla. Yhtäkkiä Aino tajusi, miten pahalta tilanne näytti. Hän oli nukkunut ilman esiliinaa samassa huoneessa naimattoman miehen kanssa. Hän vilkaisi terävästi Petteriin, joka ei varmastikaan ollut herännyt kertaakaan yön aikana. Jo se, että Petter ylipäätään oli hengissä, oli pieni ihme. Aino käänsi katseensa takaisin hovimestariin ja vetäisi syvään henkeä. "Kyllä, minä olen ilmeisesti nukahtanut yön aikana. Olen pahoillani, mutta en myöskään olisi voinut tehdä enempää potilaan hyväksi, joten en koe nukahtamisesta koituneen hänelle välitöntä vaaraa," Aino vastasi suoraselkäisesti ja rehellisesti. Hovimestari kohotti lievästi toista kulmaansa ja pohti hetken aikaa kuulemaansa. Sitten hän päätti hyväksyä Ainon rehellisyyden, nyökkäsi ja astui sisään huoneeseen. "Miten potilas voi?" Aino kumartui Petteriin päin ja kokeili otsaa. Petter ei ollut enää hikinen, ja otsa tuntui juuri sopivan viileältä. "Kuumetta ei enää ole, joten voimme olettaa tulehduksen laskeneen." Aino mittasi kokeneesti Petterin pulssin ranteesta, totesi sen rauhoittuneen eilisestä ja alkoi avata haavan sidettä. "Pulssi on normaali, mikä on myös erittäin hyvä asia. Potilas vaikuttaa normaalilta, joten uskoisin pahimman olevan nyt ohi. Tarkastan vielä haavan tilanteen ja vaihdan siteen." Aino selitti. Hän sai siteet auki. Haava veresti, mutta ei näyttänyt tulehtuneelta. "Hyvältä näyttää," Aino antoi tuomionsa ja alkoi sitoa uutta sidettä haavan ympärille. Yhtäkkiä Petter tarttui tiukasti Ainoa käsivarresta, ja hänen silmänsä rävähtivät auki. "Missä minä olen?!"
Aino irrotti lempeästi Petterin otteen käsivarrestaan. "Olette Ahorannassa, herra. Haavanne tulehtui, ja olette kärsineet myös verenhukasta muutaman päivän ajan, joten olonne saattaa tuntua heikolta. Puhdistin haavan ja-" "Pötyä. Ei minusta tunnu heikolta," Petter tokaisi heilauttaen kättään, ja yritti nousta sängyltä. Sekä Aino että hovimestari älähtivät Petterin kaatuessa saman tien takaisin ja pyörittelevän päätään. "Huh, kylläpäs sitä alkoi pyörryttää..." Petter totesi hämmentyneenä. "Ja se on täysin tavallista teidän tilassanne. Nyt teidän tulisi levätä ainakin seuraavat kaksi tai kolme päivää, jotta haavanne saa aikaa parantua," Aino selitti lempeästi, mutta sen verran tiukasti, ettei Petter alkaisi pistää vastaan. Petter vilkaisi avuttomana hovimestariinsa. "Ei minulla ole aikaa levätä." "Hyvä herra, saanen ilmaista myös oman mielipiteeni," hovimestari sanoi kumartaen, ja vilkaisi Ainoa. "Minun mielestäni tämä neiti tässä on osoittanut pätevyytensä hoidossanne kuluneiden tuntien aikana, joten noudattaisin hänen neuvoaan, herra." Hovimestari sanoi. Petterin kulmakarvat kohosivat. "No jopas! Enpäs ole Adolf Anderssonin kuullut koskaan ylistävän ketään noin. Taidatte olla erityislaatuinen nainen, neiti Otontytär," Petter huudahti vilkaisten Ainoon. Aino niiasi asiaankuuluvasti, vaikka vihasikin 1800-luvun typeriä etikettejä ja naisten heikkoa asemaa. "Yritän parhaani tehdäkseni työni hyvin," Aino vastasi hiljaa. "Hyvä on. Minä lepään muutaman päivän. Mutta vain jos te lupaatte vahtia paranemistani sen aikaa," Petter sanoi ja asetti ehdon, josta Aino tiesi olevan mahdoton kieltäytyä, vaikka hän olisi mieluummin lapioinut lantaa Ahorannan karsinoissa. Aino nyökkäsi pienesti ja niiasi. "Mahtavaa! Adolf, oletan, että katsotte neidille huoneen ja vaihtovaatteita, jotta hänen ei tarvitse kulkea kodin ja Ahorannan välillä." "Mutta, herra, matka ei ole niin pitkä. Minä kävelen mielelläni," Aino kiirehti sanomaan hädissään. Hän ei todellakaan halunnut jäädä asumaan Ahorantaan, edes pariksi yöksi. "Siitä ei ole yhtään vaivaa, neiti. Minä vaadin." Petter lisäsi mahtipontisesti. Hovimestari Adolf nyökkäsi. "Ei tietenkään, herra. Hoidan asian. Haluaisitteko lähettää sanan perheellenne, neiti Otontytär?" Ystävällisyys kuulsi läpi hovimestarin äänestä, ja aiemmin ehkä havaittu kylmyys ja kopeus oli selvästi tiessään Ainon pelastettua hovimestarille tärkeän ihmisen. "Kyllä, kiitos. Kovin ystävällistä." Aino kiitti ja hymyili varovasti. "Tätä tietä," hovimestari sanoi avaten oven ja osoittaen käytävään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti