Kosinta

Rakkaat lukijat,

Julkaisin välissä englanniksi tekstiä, jos luitte, toivottavasti nautitte siitä. Aika kuitenkin palata takaisin päätarinamme pariin...

Aino nautiskeli lämpimästä vedestä ja omasta rauhastaan. Perheessä, jossa oli viisi lasta, ei kovin paljon ollut saanut omaa aikaa itselleen. Jos Aino ei ollut töissä, hän laittoi ruokaa, siivosi, pyykkäsi ja huolehti pienemmistä Hildan kanssa. Aino sulki silmänsä ja taivutti päätään taaksepäin. Kyllä tämä kylmässä purossa peseytymisen voitti. Aino antoi ajatustensa vaeltaa vapaana silmät suljettuna. Hän haaveili omasta majatalosta, jonka ympärille hän oli mieleensä kasvattanut mielikuvituselämän. Se oli unelma, jossa hän oli tunnetun ja suositun majatalon emäntä, vieraita jouduttiin käännyttämään ovelta ja sana levisi. Hän olisi oman onnensa ja talonsa herra - eli rouva, eikä riippuvainen yhdestäkään miehestä. Ainon unelmiin eksyi joskus salaa myös omia lapsia. Silloin hän tunsi pistävän tunteen sydänalassaan. Olihan hän varma siitä, ettei koskaan voisi mennä naimisiin, ja näin ollen saada myöskään koskaan omia lapsia, joita rakkaudella kasvattaa. Koska hänen ajatuksensa olivat taas ajautuneet majatalosta lapsiin, Aino sukelsi ammeeseen viilentääkseen tunteensa, ennen kuin pyyhki vedet kasvoiltaan ja nousi. Hän kuivasi itseään ihanan paksuun, vaaleanruskeaan pyyhkeeseen, ja ajatteli, minkälaisen vapauden oma majatalo menestyvänä toisi. Saatuaan kuivattua itsensä, Aino pukeutui puhtaaseen harmaaseen mekkoon ja esiliinaan, jotka Maria oli hänelle tuonut, sekä omaan hoitajan hattuunsa. Hän vilkaisi itseään ammeen vieressä seisovasta peilistä. "Kai minä kelpaan." Hän ajatteli, ennen kuin lähti kävelemään kohti huonettaan.

Aino käveli hitaasti, nautiskellen jokaisesta askeleesta tuntien olonsa ehkä ensimmäistä kertaa vuosiin kunnolla puhtaaksi. Hän asetti kätensä huoneensa oven kahvalle, luuli kuulleensa huoneesta ääniä, mutta koska ei seuraavaan muutamaan sekuntiin ääniä enää kuullut, hän avasi oven. Maria ja joku mies irtaantuivat hädissään toisistaan. Maria katsoi Ainoa kauhistunein silmin. Aino seisoi sekunnin murto-osan ovella jähmettyneenä, kunnes tajusi, ettei kukaan muu saisi missään nimessä nähdä tätä tilannetta, joka saisi Marian tilanteen näyttämään erittäin pahalta, suorastaan perikatoon tuomitulta, ja sulki ja lukitsi oven takanaan. "Maria! Mitä tämä merkitsee?" Maria ei saanut sanaa suustaan, joten mies hänen vieressään astui askelen eteenpäin hattu kourassa. "Hei Aino, olen kuullut sinusta paljon hyvää." Mies sanoi varovasti, ja vilkaisi Mariaa. "Saanen esittäytyä. Olen Oiva Ingman, hauska tutustua." Oiva tarjosi kättään Ainolle, joka ei liikahtanutkaan. "Oiva tuli juuri kertomaan surullisia uutisia." Maria kiirehti sanomaan, kun ymmärsi, ettei Aino osannut liikahtaa. "Kyllä, valitettavasti. Sain surukseni viestin rintamalta, että läheinen ystäväni Armas on menehtynyt." Oiva sanoi tukahtuneella äänellä luoden katseensa lattiaan. "Armas? Tarkoitatko..?" Aino kysyi hämmentyneenä. "Kyllä, se Armas." Maria sanoi painokkaasti. "Ai." Yhtäkkiä tilanne valkeni Ainolle. Hän tajusi Oivan ja Armaksen olevan ystäviä. Tai siis olleen, ilmeisestikin. "Olen pahoillani." Aino vastasi Oivalle vihdoin. "Ja kuin myös, hauska tutustua, siis." Oiva nyökkäsi, ja kääntyi Mariaa kohti. "Minä tulin tänne Maria kuitenkin ensisijaisesti sinua varten." Hän pisti kätensä taskuun puhuessaan. "Maria Pekantytär Mattson. Tulin tänne niin pian kuin suinkin, vierailtuani perheesi luona. En halua olla hiukkaakaan epäkunnioittava rakkaan ystäväni Armaksen muistoa kohtaan, sillä tiedostan ja tiedän hänen olleen pahin kilpakosijani juoksussamme, jossa olemme yrittäneet kumpainenkin saada sinusta vaimoa, rakas Maria. Armas on kuitenkin nyt menehtynyt, enkä halua hukata enää päivääkään ilman sinua. Olet upein ja sisukkain nainen, jonka tiedän, ja naurusi on parempaa musiikkia korvilleni kuin ammattimuusikoiden soittama. Rakastan sinua." Viimeisiä sanoja lausuessaan Oiva polvistui toisen polvensa varaan Marian eteen, otti taskustaan kaivamansa rasian käteensä ja avasi sen. Rasiassa kimalteli kultainen, isolla timantilla varustettu sormus. Maria haukkoi henkeään tuskin täysin tajuten, mitä oli tapahtumassa. Oiva veti syvään henkeä. "Maria Pekantytär Mattson," hän lausui hyvin huolellisesti jokaisen sanan erikseen, "tuletko vaimokseni?"